Mediapaasto

Terho Puustinen 13.11.2013

Kokenut suomalainen yrittäjä, pohjalainen mies, katsoi ympärilleen varmistaakseen etteivät muut kuule. Sitten hän avautui.

"En tiedä, mikä minulla on, mutta en jaksa enää kiinnostua lehdestä. Olen tilannut sitä jo 40 vuotta ja tämä on ensimmäinen kerta, kun harkitsen tilauksen peruuttamista."

Yrittäjä sanoi, että häntä harmittaa lehtien pinnallisuus. Hän valitteli myös sitä, kuinka toimittajien viisastelut hallitsevat lehtien palstoja ja kuinka todelliset asiantuntijat jäävät usein jutuissa sivurooliin. Hän puhui maltillisesti ja pahoitellen. Se oli ystävän todistus.

Toinen tilitys tapahtui saunassa:

Nelikymppinen it-asiantuntija kertoi, ettei hän enää lue lehtiä. Hän saa syvät tiedot netistä ja lehdet kirjoittavat usein marginaali-ilmiöistä, jotka eivät kosketa häntä. Jos hän lukisi lehtiä, hän tykkäisi lukea sellaisista asioista, jotka koskettavat häntä ja hänen perhettään, tavallisia espoolaisia.

Syksyn mittaan on tullut kolmas, neljäs ja viideskin kerta. Tuntuu, että ihmiset puhuvat avoimemmin journalismista journalistille, joka ei ole enää virassa laajalevikkisessä lehdessä.

Lukijoita tuntuu häiritsevän varsinkin repivän negatiivinen julkisuus ja mittasuhteiden vääristyminen. Vähäisistäkin asioista pyöräytetään hillittömät kohut. Fiksut ihmiset huomaavat, kuinka heitä kiihotetaan. Osa kyllästyy ja aloittaa mediapaaston.

Nämä ajatukset palautuivat mieleeni aamulla, kun luin tamperelaisen Elina Sahlgrenin mielipidekirjoituksen Helsingin Sanomista. Eikö maailmassa ole muuta uutisoitavaa kuin pahuus, Sahlgren kysyi.

Sahlgren uupui kielteiseen uutisointiin, koska väsyi tuntemaan olonsa "ah­dis­tu­neek­si, pe­lok­kaak­si ja voi­mat­to­mak­si". Hänen mukaansa em­me asu pil­vi­hat­ta­ra­lin­nas­sa, kau­ka­na ka­rus­ta to­del­li­suu­des­ta, mut­ta se ei sai­si sul­kea pois hy­vyy­den ole­mas­sao­loa.

Se maailma, missä Elina Sahlgren asuu, on täynnä rakkautta, toivoa ja kauneutta.

Tätä on hyvä miettiä. Onko journalismi etääntymässä tavallisten ihmisten elämästä vai lähestyvätkö nämä kaksi toisiaan? Mitä tapahtuisi, jos myönteisten uutisten osuus nostettaisiin 30 prosenttiin? Mitä media sillä saisi, mitä menettäisi?

Me journalistit olemme pikkuisen huonoja ottamaan vastaan ulkopuolisten neuvoja. Ensimmäiset lamput ovat kuitenkin syttyneet.

Hesarin NYT-liitteen uutispäällikkö Jussi Pullinen kirjoitti äskettäin kolumnin amerikkalaisesta Upworthy-nettipalvelusta, joka on kerännyt yhdessä vuodessa jo 22 miljoonaa kuukausittaista kävijää. Upworthyn ideana nostaa esiin myönteisiä näkökulmia, sellaisia jotka voimaannuttavat.

Upworthyn kaltaisen hymypalvelun synnyttäminen pieneen Suomeen ei ole välttämättä killeri-idea. Mutta hyvien uutisten sekoittamista huonojen joukkoon kannattaa harkita, koska lukijat toivovat niitä.

Lisää uusi kommentti